27. toukokuuta 2012

Kevät

Vappu Sorsapuistossa.
Ikkunalaudalla kasvavia salaatteja ja yrttejä.
Uuniperunat <3
Koitin etsiä koneeltani yhtä hienoa kuvaa linssimurekkeesta ja munakkaasta, mutta en löytänyt. Se löytyy kaiketi sitten S:n koneelta. S voisi tehdä postauksen tänne myös Vegfesteistä, joilla oli kuvaamassa.

-A

ps. Puoliväkisin olen viiniä juonut

30. marraskuuta 2011

Hei!

Nyt seuraa uusi alku. Tervetuloa meidän uuteen keittiöön.


25. huhtikuuta 2011

Marinoitua tofua kasviksilla ja riisillä

Hola hola!

Pääsiäistä on tullut juhlittua ei-pääsiäismäisillä herkuilla, mutta ei anneta sen haitata. Eilen nautin itsekseni marinoidusta tofusta ja riisistä, A sitä ei suostunut syömään koska tofuhyi.

Lauantai-iltana pistin tofut pussiin rypsiöljyn sekä satunnaisten mausteiden kera. Rehellisesti sanottuna minulla ei ollut mitään hajua mitä laittaa, ensimmäinen tofunmarinointikerta kun oli kyseessä. Sekaan lensi ainakin grillausmaustetta, inkivääriä, suolaa ja basilikaa.

Annoin marinoitua yön yli rauhassa. Joissakin ohjeissa marinoidaan vain muutama tunti, mutta netti-ihmisten suositus on lähes pääsääntöisesti yön yli.

Sunnuntaina sitten tofut pussista veks ja pannulle! Ja valjastin tällä kertaa kamerani ruokakuvia varten, koska kaikki tosikovat bloggarit kuulemma tekee niin. Eli hyvästi ZTE tyhmäpuhelinkuvat.

Marinoidut tofut pannulla marinadin kera. Olisi vähempi öljykin riittänyt, tuli hieman pehmeitä.

Sekaan kidneypapuja, kukkakaalia ja vähän vihreää.
Annos. A:n mielestä näytti kuulemma ihan kiinalaisesta repäistyltä, kun lautaselle jäi läjä rasvaa. No, pääsiäisen kunniaksi sitten.

Jälkiruuaksi mussutimme A:n tekemiä kaurakeksejä. Jauhoja, kauraleseitä (EDIT: kaurahiutaleita) ja taisi niihin vapaan kanan munakin eksyä.

12. huhtikuuta 2011

Couscousia, tomaattimurskaa ja soijarouhetta omnom

Kuten eilisessä päivityksessä totesin, hengailen kotona flunssassa kun A hilluu Espanjan lämmössä. Eli ei ole kukaan laittamassa ruokaa, pöh.

Onneksi couscousia on helppo valmistaa.

Ensin paistetaan soijarouhetta.

Ennen kuskusia lämmitin tomaattimurskaa. Sitten 1dl couscousia ja 1dl vettä. Levy pois ja odottamaan!

Omnomnom. Perusmausteiden lisäksi tungin hirveästi inkivääriä sekaan, tekee kaikesta hyvää.

Ai niin, meinasi vielä unohtua.


Saanen esitellä ystävämme Maken. Make on matkakoala, joka kulkee A:n repussa. Tällä hetkellä repun sijainti on sama kuin A:n, Espanjassa.

11. huhtikuuta 2011

Tänä kesänä skeitataan

Täällä on ollut hiljaista. Kevät on juuri sitä aikaa, kun huomaa kaikki tekemättä jääneet asiat ja sitten touhutaan kuin viimeistä päivää. Opiskelujuttuja, työjuttuja, siivousjuttuja, kaikkia juttuja.

A viettää rattoisia hetkiä Espanjan lämmössä juuri nyt, ja minä makaan kotona hirveässä flunssassa. Onneksi inkivääritee auttaa. Palanen inkivääriä raastimen läpi teepalleroon ja kuumaa vettä päälle. Sit vähän hunajaa. Kyllä toimii!

Mutta sitten vähän asiaa kesän suunnitelmista. Kesä menee toimittajan vastuuta kantaessa, stressiä tulee olemaan. Onneksi sitä voi purkaa ehkä hienoimmalla ulkoilukeinolla, nimittäin skeittaamalla! En osaa skeitata, mutta koskaan ei ole liian myöhä aloittaa. Tai no, skeittasin joskus junnuna. Niistä taidoista jäljellä on vain se, että tiedän miten laudalla seisotaan. Toivottavasti en murra luitani.

Aion hankkia lautani lähinnä cruisingia ajatellen, eli leveä lauta ja pehmeät renkaat alle niin voilá. Kyllä pääsee eteenpäin. Kävin jo Jyväskylän Beyondista katselemassa varteenotettavia malleja, tuskin maltan odottaa että jokin niistä lähtee mukaan.

Harmi että koalilla varustettuja lautoja pitää tilata ulkomailta. Esimerkiksi tämä olisi aivan mahtava: http://www.zazzle.com/koala_bear_spirit_of_australia_skateboard_art-186332182654386178

Beyondissa on kuitenkin toinen karhukaveri edustettuna hyvin.





Panda nimittäin! Jokin näistä onnekkaista saa rullata kanssani kesällä.

7. helmikuuta 2011

Jyväskylästä Shangri-La

Vielä viikonlopun musiikkipläjäys, eli tiukinta poliittista kritiikkiä kotimaisen musiikin saralla tarjoileva Paleface ja herran keikka Jyväskylän Lutakossa!



Itse olen pitänyt herran tuotannosta jo ammoisista ajoista lähtien, kun junnuna tuli räppiä kuunneltua. Etenkin Back to square one on säilynyt aina tähän päivään asti yhtenä kovimmista biiseistä suomalaisen räpin saralla. Vuonna 2001 ilmestynyt The Pale Ontologist tuntui olevan ilmestyessään aikaansa edellä huomattavasti, sillä samanlaista melodisuutta ja rytmiikkaa tunnutaan käytettävän nyt 2010-luvun suomalaisessa räpissä.

Nyt kun suomalainen politiikka rypee pohjamudissa, herra Miettinen otti itselleen vastuun ruotia poliitikkoja. Suomen kieli on tähän tarkoitukseen lähes välttämättömyys, jos haluaa sanoman menevän perille. Hieman jännitti aikoinaan kun kuulin, että herra valmistelee suomenkielistä levyä. Onneksi odotukset ylitettiin reippaasti, sillä Helsinki - Shangri-La oli yksi vuoden 2010 kovimpia julkaisuja.

Pale on ottanut mallia vanhan liiton suomalaisista työnväen sankareista ja kasvattanut tukan ja parran. Elopainoa on myös kertynyt, mutta ehkä se on vain sitä iän myötä tullutta karismaa.

Lutakon keikka alkoi muutamalla koverilla akustisen kera, työväenlauluja totta kai. Tämän jälkeen kehiin astui DJ Leijonamieli ja hurmos syttyi. Loppuunmyyty Lutakko lauloi aika hyvin mukana kappaleita, sen verran helppoja ja muistettavia levyn kertosäkeet ovat. Vanhan materiaalin ystäviä hemmoteltiin Colgate soulmatella ja Back to square onella, aijai! Paleface paljasti, että Back to square one perustuu täysin samoille soinnuille kuin esimerkiksi Mikä boogie ja monet muut radioräppihitit. Jännä.

Lisään vielä pari surkeaa kuvaa keikalta, jotka otin ZTE:n tyhmäpuhelimella. Toivottavasti filmikamerani suostui ottamaan onnistuneita otoksia.

Remix kappaleesta Elokuun yö, mukana Hapanjuuri saksofonissa!

Jengi heilui niin rankasti että kuvaaminen ilman järeää kuvauskalustoa oli mahdotonta.

Turha kuva, mutta sillä on paljon tunnearvoa. "Before we know it, we're back to square one"!

Soijapasteijoita ja Meksikonlahti

Moipedihou. Tällä kertaa tuleekin megapäivitys, kun viikon sisään on tullut kehiteltyä kaikkea.

Aloitetaan opiskelijahenkeen tehdystä "pyttipannusta", johon heitin siis heitin avattujen säilykkeiden loput riisin kera. Keitin siis riisiä satunnaisen määrän (oikeasti, kuka helvetti muka mittaa desimitalla riisiä? No, tämä ainakin. Viime riisiinkin jäi turhaa vettä, kun ei mittailtu! -A) kasvisliemikuution maustamana. Pannulle hieman rypsiöljyä ja hella kuumenemaan. Sitten sekaan tomaattimurska, koska se nyt vain kuuluu lähes joka ruokaan tässä blogissa.

Olin avannut sienitölkin edellisenä päivänä, jonka loput halusin käyttää pois järkevästi. Yksi vaihtoehto olisi ollut vain popsia ne suoraan tölkistä. Päätin kuitenkin paistaa pannulla KIKSUJEN kera, yllätyittekö?

Seuraava ainesosa on syy siihen, miksi kutsun tätä ruokaa Meksikonlahdeksi. Minulla oli jääkaapissa vetämässä viimeisiään myös vihreää pestoa, joka piti käyttää pois. Kippasin siis jäljellä olevan, noin kolmasosan purkista pannulle. Pesto on mulle uusi soijakastike.

Peston hyvä puoli on se, että se saa kastikkeet maistumaan todella hyvältä - jos vain tykkää kyseisestä töhnästä. Huono puoli on se, että peston rasvat levisivät punaiseen tomaattimurskaan muistuttaen moottoriöljyä. Tästä nimi Meksikonlahti viitaten öljynporausyhtiö BP:n aiheuttamiin vuotoihin. Peston sekaan kannattaa heittää reippaasti basilikaa ja pippuria, ainakin omaan makuun istuu oikein passelisti.

All in all, ruoka oli aivan sikahyvää. A ei sitä syönyt, koska pesto. (Koska Hitler. -A)

Meksikonlahtea appelsiinimehun kera. Taustalla studiopöydän rompetta, koska jokainen itseänsä kunnioittava muusikko syö lähellä arvokkaita soittimiaan.


Seuraavaksi viikonlopun herkkuruokaan, soijapasteijoihin!

Kävelin viime marraskuussa kirjakauppaan etsimään Hanna Nikkasen Viaton imperiumi -kirjaa, mutta mukaani tarttuikin Vegaanin kotiruokakirja. Siitä lähtien kyseinen teos on ollut keittiöni raamattu, herkkujen tietokirja. Mikäli eläinperäisiä tuotteita sisältämättömät herkut kiinnostavat, suosittelen lihansyöjillekin.

Pieni näyte keittiöni raamatusta.

Soijapasteijat on helppo valmistaa. Tarvitsee vain soijarouhetta, paketin lehtitaikinaa ja mausteita.

Ensin lehtitaikinalevyt neliöiksi, sitten hetki odottelua. Levyille kannattaa levittää täyte vasta, kun ne ovat sulaneet.

Poikkesimme reseptistä lisäämällä soijarouheen kanssa riisiä. Riisi keitettiin ensin kasvisliemikuution kera, sitten heitettiin pannulle. Sekä soijaa että riisiä laitettiin desin verran. (Kyllä, käytin riisinkin kanssa mittaa pakon edessä.)

Soijarouhetta laitettiin desi pannulle, sekaan hieman rypsiöljyä sekä vettä ja sitten mausteita kehiin. Riisit sekaan kun ovat porisseet kattilassa tarpeeksi. Kun kaikki on valmista, taikinalevyjen päälle voi alkaa levittää varovaisesti täytettä. Itsehän sotkin koko keittiön. Sitten taikinalevyt taitellaan kiinni ja eikun 225 asteiseen uuniin valmistumaan!

-S

Juuri uunista tulleita soijariisipasteijoita.

Koala suosittelee nauttimaan Tropicin appelsiinimehun kanssa!